Ohoh, ovikelloa on tänään kilkutellut yli kaksikymmentä lapsenkokoista trullia. Äiskäl on pöydällä hienoja värikkäitä pajunoksiin sommiteltuja virpomisvitsoja ja trulleilla näytti olevan korit pullollaan suklaamunia ja karkkeja. Kerrankin äiskä varautui noitiin kunnolla ja näytti tosi polleelta kun sai antaa palkan kullekin virpojalle. Mä katselin ihmeissäni vilkasta liikennettä. Onhan tunnettu tosiasia, ettei meillä ovikello juuri kilahtele. Äiskä innostui niin touhusta, et tarjosi mullekin mämmiä kissanmaidolla. Maidon litkin. Maistoin epähuomiossa ruskeaa pöperöäkin, mutta mun puolesta saa jäädä syömättä. Äiskä ehdotti sit pashaa. Mä sanoin, ettei kiitos, sentään paskaa ja poistuin olkkarin puolelle.
Ulkona on kuulemma kesäntulo estynyt. En nyt muista miksi. Aurinko ainakin paistaa. Kuukin taisi kumottaa. Eikä luvattua lumisadetta ole langennut tälle tienoolle.
Labraa ois tiedossa alkuviikosta. Ja pian äiskä saa tarvitsemansa lääkkeet ruuansulatusta tehostamaan. Se toivoo hartaasti et lääkkeet olisivat halpaakin halvempia.
Mä voin taas hyvin. No, joo jäi kyllä päälle pakkomourutusloilotusmiukuna.
Näin meillä, enpä viitsi kysellä miten teillä kamut.