Äiskä sit lähti luettuaan Hesarin ja syötyään aamupalan.

Mä jäin ootteleen kotiin. Mietin mahtaako se muistaa sen todellisen asian, ku sano mulle et tuo sit yllätyksen. On se ennenki luvannu, mut mitään ei oo näkyny ja se on sit pyydelly kovasti anteeksi ku on kuulemma päässä sellanen dementia, joka pistää muistin poikki mitään ennakkoon ilmottamatta.

Sellasia mä mietin ku kuulin rapusta askeleet. Ne vaikutti aika lupaavilta ja mä lähin ovelle sitä vastaan. Se syöksy suoraan vessaan ja sit vesi kohisi. Mä haistelin kasseja ja olin aika varma siitä toisesta. Menin kassiin ja kaivoin. Äiskä tuli pyyhkeseen kääriytyneenä. Se anto mun jatkaa touhujani ja meni keittokomeroon. Sit mikron ovi pamahti. Äiskä oli lastannut lautaselleen muusia ja salaattia. Se kanto sen ruuat olohuoneeseen. Ei puhunu ei pukahtanu, mut mä olin kuullu lupaavaa rapinaa ja istuin pyytelyasentoon sen tuolin eteen. Alkuun se vaan ahto sitä muusiansa rahiseviin leukoihinsa. Kai sitä meni suuhunki. Sit se äkkiä nakkas jotain ilmaan. Mä sain kopin. Mulla kuola valu, kun rouskutin sen mungon. Sit tuli toinen.. kolmas... kymmeniä.

Mä makasin autuaana matolla. Äiskä avasin sen pahville, muoville ja ties mille haisevan kassin. Se pyysi mua auttaman piuhojen kanssa. Mä yritin. Äiskä joutu meneen polvilleen ku skart oli tippunut nurkkaan. Se ei päässyt ylös. Lopulta se kieri tuolin luo ja väänsi ittensä väkisin pystyyn.

Digiboxi ei auttanut sen eilen ostetun television vikaan, Onneksi saatiin radio toimimaan. Siellä jotkut laulaa Bachin Pääsiäishymniä ja Janne tulee huomenna asentajaksi tolle digiboxille. Että semmosta menoa tänään.