syliajasta ja äiskän hielle haisevist varpaist. Liukuovi välillämme natisi ku tökin sitä kuonollani ja raottelin tassuil. Huusin hengenhädäs: "Äiskä avaa mua ahistaa ja vainoo iso varjo."

Kuuntelin.

Tökin.

Kuuntelin lisää.

Kuorsaus vaihtui vingahteluks. Sit yskäks. Mä aivastelin ja nau`uin. Nau`uin lisää. Äiskän kuurous huolestutti. Se ois tarvinnu Sereventtii ja mä Beconasee. Varjo lainehti eteises. Meni vessaan. Sieltä keittiöön. Se lähesty mua. Tukki mun nokan mustalla käpälällään. Mä en saanu henkee. Eikä äiskä. Viimein ku olin jo henkee heittämäs äiskä liu ùtti painavaa ovee ja alko kertoon unestaan. Mä omastani. Me lääkittiin toisemme. Häädettiin varjo ja jatkettiin unia viekkuviekus.

Oli taas vanhanhyvänajansyliaika!