siivitti äiskän siivoamaan. Mä tietenkin autoin piiloutumalla kylppärin kaapin alle. Tuo rakkine on kuin dinosaurus. Vielä pahempaa. Sen kita syöksee tulta. Siis lohikäärme sittenkin. Äiskä aloitti parvekkeesta. Naapuri yläkerrasta siivosi eilen. Sillä on tapana ravistella matot kaiteen yli ja koska tuuli sopivasti me saimme satsin roskaa imuroitavaksi. (äiskä oli mielissään. On kiva kun näkee että jälkeä syntyy, se totesi) Mua harmittaa villakoirien katoaminen residenssistä. Niistä oli seuraa. Ovat kilttejä. Kuuntelevia. Antavat tilaa minne menenkin. Sanalla sanoen: passelia seuraa. Imurin kuvussa niistä ei ole mitään hyötyä meille. Toisaalta nyt silmiä kirvelee vähemmän. Tuskin aivastuttaa ja köhäkin helpottui. Mun ainoa vaiva on nokkaani pesinyt kutiava ihottuma. Äiskällä ei oo vaivoja lain, mut kyl niit varmaan jo illaksi tulee. Vaivoja ootellessa. Tsau!