Äiskän mielestä kauppalaskua pitää kutistaa kaikin mahdollisin keinoin. Niinpä kun mau´uin tuoreita papuja, äiskä toi kaupasta paketin vihreitä kovia jyviä. Liotti niitä yön yli. Huuhtoi kaksi kertaa päivässä muutaman dagin. Toi tuotoksensa tarjolle neljäntenä aamuna ja sanoi: ooppa Viivi höveli ja maistele noita. Mä haistelin, tunnustelin ja koppasin yhden käpälääni. Nakkasin suuhun. Pureskelin. Valutin nieluun. "Mitä papuja nää on", kysyin. Äiskä vastasi: "Kotitekoisii mungoi; tosi hyvii, vai mitä; ihan itte idätin." "Musta outoi", naukasin. Äiskä koppas astiasta kourallisen. Söi nautiskellen. "Tavallista tuoreempia nää vain on, ei ole sivumakuja muovista, ei päivien hyllyissä lojumisesta tullutta ummehtuneisuutta ym...ymm.. hmmm...

Taas pitää totutella uuteen ja vain siksi et alle kaksi euroo maksanut rasia pomppasi yht´äkkiä melkein kolmeen euroon. Mun äiskä on saita tai sit sen eläke nousi vuodenvaihtees liian vähän. (kuulemma muutaman euron) Mun tarttee vissiin hakee mirrien toimeentulotukee tai mennä Hurstin ruokajonoon. No ehkä ei kuitenkaan ku noita liivate safkoja tuntuu riittävän. Ja äiskän lääkityskin viel hoituu. Mennään päivä kerrallaan. Meen äiskän viekkuun kuuntelemaan Pulkkisen kirjaa; "Totta."