kirjahyllyssä. Mä tykkään skifistä, mut äiskä ei sitä tiedä. Tänään havaitsin et tarkat korvani saivat signaalin kirjahyllyyn. Tuntitolkulla kuuntelua ja hirmuinen jännitys päällä, miten tarina jatkuu. Epäilen että joudun odottamaan huomiseen. Äiskä kai joutuu aloittamaan kirjan alusta. Yö kuulemma pyyhkii aina muistin puhtaaksi. Ainakin lähimuistin. Toisilla pyyhkii, mulla ei. Taidan salakuunnella kirjan yöllä. Parempi niin kuin vaeltaa kaksiossa unettomana. Luulen että taivaalla kellottaa täysi kuu. Se valvottaa. Sanovat ne joita se valvottaa. Mä valvon muutenkin yöllä. Valvon koska kissojen kuuluukin valvoa.

Entä te kamut, nukutteko vai valvotte. Valvomisiin! Viivi.