Mä näin unta parvekkeella peuhaamisest. Äiskä kuulemma vietti kesää lapsuutensa metsiköissä. Me aloitettiin just muisteleminen ku ovikello soi. Kotisairaanhoitaja tuli avaimil sisään. Mä innostuin siitä niin, et äiskä laitto mut kamariin. Ihmeellinen tyyli. Yleensä mä en pääse lainkaan äiskän makkariin. Se pahoittelee, mut on kuulemma niin allerginen mun karvoille, ettei halua niitä sänkyynsä. Mä muistin sen ja piruuttani kaivauduin petiin peiton alle. Aattelin et siinä sulle palkkio törkeästä eristämisestäni. Ihan niinku mä en osais käyttäytyy. Mähän vain halusin esitellä itteni pöydällä pyörähdellen. Ei se hoitaja siit suuttunu. Naureskeli vaan mun tanssahtelua katsellessaan. Äiskä nappas syliinsä ja sano; "Nyt näyttäisi olevan aika rauhottua." Omasta mielestäni olin syytön. Kaivelee vieläkin, niin etten viitsi enempää kirjoitella.