Mä nukuin olkkaris päikkäreit. Näin ihanaa unta curmee- sapuskast kupissani ku hukka ulvahti. Mahanalla nyki. Jalat vispas. Häntä pörhötty. Korvat liisaantu pääkalloon. Mä suihkin ees taas kaksios ja etsin piiloo. Kiiltävä punanen syöksy kita auki kohti. Kidan imu oli nielaisemaisillaan mut. Sain lisäpotkua kinttuihini ja pelastauduin sohvan taakse. Hukka jyrisi ku ukkonen tai raketit uutenavuotena. Piti vaihtaa paikkaa. Karvaa pöllähti musta ja nurkista. Kyyristyin satukirjantaakse hyllyyn. Mourusin. Mourusin lisää, ku ulina jatkui ja jatkui.

Ja kaikki tää siksi et pikku-ihminen tulee huomen kylään aattelin ja naukasin: "Äiskä paina tota mustaa nappulaa, please!" Äiskä siihen: "Kestä vielä hetki, kohta on valmista."

Tässä sitä sit makoillaan "ylisiistil" matol.