kysyin, mut äiskä ei tiennyt. Se on ollut niin helteen uuvuttama, ettei ole jaksanut edes syödä silmät auki. (en kyllä minäkään) Kirjaa kuunnellessa valveillaolohetket supistuvat supistumistaan. Tänään luurit olivat noin neljä hoota korvilla ja kuorsaus kuului makuupaikalleni 3,30 hoota. No ehkä äiskä tallettaa ikiomalle kovalevylleen nukkuessaankin. Illalla tapahtui kuitenkin ihme. Äiskä veteli nihkeen kroppansa peitteeksi housuu ja paitaa. Keräsi roskat mukaansa ja laskeutui hissillä alas. Ikkunasta näin sen suunnistavan S-marketille. Mä ootin raikasta nurtsitukkoo. Petyin pahasti. Ensimmäisen kerran tänä kesänä äiskän muisti petti. Lohdutukseksi se tarjoili mulle jääsalaattii. Hyi, hyi. naukasin ja lähdin häntää viskellen olkkariin. Kuulin kaapioven kolauksen ja tutun purkin kannen rapsauksen. Starttasin liitoon. Maistelin minttuu. Kierin. Kierin ja rullasin. Ihanat tötsyt pelastivat ruohon puutteen tuoman vajeen kropassani. Eläköön elämä.