Tämäkin pääsiäinen meni mummoja eiku mungoja pyydystäen. Eikä äiskällä oo ku vanhaa kuvaa laittaa likoon, vaikka mä sanon että musta sais paljo komiampia kuvia nyt vuoden vanhempana ko tossa peiton alla nukkuessa. Äiskä ei viitti käyttää kameraansa ko sillä on niin kankeet kintut ettei pääse ees kunnolla tuolistaan ylös. No, on se kyllä näky kun se köpöttää tosa keittokomeron, tuolin, vessan, tuolin, makkarin ja tuolin jne geometristä kuvioo. Välillä se poistuu ovestakin muutamaksi tunniksi. Sillon on aina toivoa, että ostoksien seasta löytyy lisää mungonituja. Ei se heti niitä jaksa nakella, tavallisesti vasta seuraavana päivänä, mutta mä oon tottunu sen hitauteen. Ja siihenki, ettei se juuri puhu, eikä pukahda. Jaksaa se kuitenki laittaa vessaan puhdasta Hesarii ja avata pari kertaa päivässä ruokapurkin. Joskus oon naukunu, että kuppi pitäsi pestä paremmin, vaan ei se usko. Muuten me tullaan tosi hyvin toimeen. Mä oon oppinu sen kieltä ja se yrittää heiluttaa korviaan niinku mä. Ei sit muuta tälläkertaa.