Äiskää ei saa hereille, ei sitten millään. Mä epäilen et sillä on väärä lääkitys tai jotain. Ainakin noit pillereit täytyy olla yhtenään apteekist hakemas ja kun se jakaa kahden viikon napit dosetteihin, roskis täyttyy (ainakin melkein) kaiken maailman muovi- ja folio roinast. Jos mä nielisin saman määrän tabuja vuorokaudessa, taatusti nukahtaisin ikiuneen. Äiskä kyl väittää et kroonisii sairauksii pitää lääkitä tehokkaasti, ettei tuu lisätautei. "Mitä ihmeen lisätautei," naukasin. "Vaikka  mitä," sanoi tuo ja jatkoi kirjansa lukemist. Siit ei oikein irtoa juttua huomasin ja menin katselemaan lasten ilonpitoa. Äiskä, entinen lastenhoitaja tykkää kauheesti ku lapset ilakoi pihal ja on opettanut minutkin nauttimaan siitä riemusta. (kunhan eivät sisälle tule. Jotain rajaa aattelen) Meillä alkaa Holby City ja sen jälkeen lisää lääkärisarjoja. Äiskäl on imua noihin. Niin kävi myös silloin ku äiskä sairasti syövän. Ensin pariin vuoteen kaikki sairaaloihin liittyvä tuotti tuskaa ja sitten äkkiä oli saatava yliannos tietoo syövistä ja muista taudeista. (kuulemma)

No, jatketaan huomenna.

Kamut täällä on kaikki ok. Entä teillä?