omalle parvekkeelle, omille leposaaveille, omiin nurkkiin, omaomaan tuoliin, omimpiin aatoksiin, omituisen äiskän syliin. Ja omin omin ne kaikki. Ei tartte piitata hännän mitan vertaa Bantsosta. Ei pikku- ihmisestä. Eikä isoista. Äiskän tunnen ku omat tassut. Ei tartte välittää siitäkään. Omat Hesarit oottaa puhtaina. Joskus likaisina, mut ittelle haisevina. Ja naksut. Ja herkut. Ja mungot. Saan hyppii hurmios. On kirjahyllyt ku hulluus riipii selkänahkaa.

Viel muutama päivä.

Ja tosi on ;-)