ja mikä pahinta: ruokakuppi ammotti tyhjänä illasta saakka. Raukkamaista äiskältä jättää mut ilman yöpalaa. (naksut eivät korvaa lihaisaa liivateherkkuu)

Aloitin äiskän herättelyt about klo kuusi. Ja aatelkaa. Tulosta sain aikaiseksi klo yksi. Siis äiskän retale istui buffeelle vasta klo kolmetoista. Samaan aikaan mä sain koko yön himoitsemani maksa-kani-liivate annokseni. Ahmin pöperön saman tien.  Menin pehkuun, josta heräsin tuntien päästä napsuttelemaan.

Äiskä tokkuroi ylipitkien unien johdosta. Päässä kuulemma: kihisee, suhisee, takoo, jomottaa, pakottaa, vihloo, humisee, puristaa, säkenöi, virtaa, valuu, vaapottaa. Kaikkea tätä samaan aikaan. Vähemmästäkin oireilusta pitää vaeltaa kaksiossamme pitkin seiniä. Mun kai täytyy hoitaa pesulavuoro klo 18. No, multa se käy, ku olen tottunut tuuraamaan äiskää kaikessa.

Pitkä yksinäinen aamu vaihtuu vähitellen yhteiseen lempeään iltaan, kynttilöineen, kainaloisena kissanpissukkana.

Kamut toivon iltaanne samaa lempeää oloa!