naukasin, ku äiskä sonnustautui kauppaan lähteäkseen. Äiskä ei ottanut kuuleviin korviinsa. Reppu heilahti selkään ja roskapussi kiikkui kourassa. Uksi auki. Uksi kiinni. Hissi höyläsi  ykköseen. Mä kattelin ikkunast äiskän menoo. Se kulki jäykin jaloin. Tuon se teettää aattelin, ei pitäis lähtee asioille kahtena päivänä peräkkäin.  Ei pitäisi, ei. Palattuaan äiskä puhisi ja vinkui: mä kaaduin tuossa risteyksessä, enkä päässyt pystyyn, en sitten millään. Onneksi eräs mies tuli kyselemään tarvitsenko apua ja mähän tarvitsin. Yritin nousta miehen tukemana, mutta jalat eivät toimineet. Mies totesi et tarvitaan toinen auttaja, mutta sellaista ei näkynyt. Mä konttasin sohjossa jalkakäytävälle ja lepäsin hiukan. Sitten yritettiin vielä kerran ja pääsin viimein pystyyn. Mies ois saattanut kotiin, mutta kerroin ettei reitillä ole enää pahoja ylityksiä.

No äiskä selvisi, mutta päätti, että pyytää itselleen talveksi kävelykepin tai pitää huolen ettei lähde peräkkäisinä päivinä liikenteeseen. Oon tuosta täysin samaa mieltä. Naukasinkin: "Kepillähän sä voit huitoo rosvotkin kumoon." Äiskä siihen: "No, joopa joo, loppujen lopuksi ryöstetyksi joutuminen on yhtä epätodennäköistä kuin lottovoiton osuminen kohdalle." Mä taas siihen: "Ethän sä ees lottoo."

Iltasafkan aika. Ja hernekeittoo ois tarjolla.