Äiskä yllätti. Se nous ylös, vaik Hesarikaan ei ollut viel tullut. Sen kroppaa särki. Mä naukasin; "Voimistelisit, tommonen tuolissa löhööminen kangistaa jäsenet." Äiskä siihen; "Jumppaa ite, niin loppuu tuo rutkutus." Ja mä; "Miten niin rutkutus. Oonko muka aiemmin naukunu tosta". Äiskä; "Hännän asennosta on näkynyt mitä olet ajatellut." Mä; "Paskat sä siitä ymmärrät." Äiskä; "Olen oppinut ymmärtämään, ettäs tiedät": Mä; "Taisit nousta vasemmalla."

Riideltiin aikamme. Sit alko naurattaan. Mä hekotin evät levällään. Äiskä niin et tuoli natisi.

Lopuksi joogattiin yhdessä. Mielet tasaantu. Mahat täytty. Elämä hymyili.

Että näin aamutuimaan!