"On aika herätä kello on seitsemän" Äiskä kännykkä tärisi makkarissa pitkään. Minuuttien päästä äiskä pyöri olkkaris ympyrää. Silmät haritti ja illalla saksittu tukka törrötti pystys. "Mitä mun pitää tehdä? Mikä päivä nyt oikein on?" Mä siihen: " Meidän pitää muuttaa. Se eilinen ovenrakoon kangennut mies sano niin. Äiskä muuttaa. Muuttaa. Me muutetaan. Äiskä heräs. Se laitto sängyn pakettiin. Keitti kaffit. Anto mulle lohta ja turskaa liivattees. Mulle ei maistunut safkat. Äiskä pisti insuliinit. Tyhjensi aamupillerit dosetist. Sekään ei saanut ruokaa alas. Hesarikin jäi lukematta. Me pakattiin loput tavarat. Rapussa rytisi jo. Ovikello rämähti. Mies tuli kattoon onko kaikki ok. Oli. Se sano et puol tuntii ni tullaan. Meille pukkas kiire. Pian 15 miestä tunki sisään. Puolet ja puolet mustii ja valkosii. Osa haasto englantii. Ne kaahas liukuhihnana rappui alas, ylös, alas, ylös. Äiskä tunki mut kuljetuslaatikkoon. Rapussa sen ritilä petti ja mä syöksyin takaisin kotiin. Ne sai etsii mua pitkään ennenku jouduin nöyrtymään ja käveleen ite lootaan. Hädissäni revin äiskän käteen pitkän haavan. Huusin koko matkan bussissa. Jatkoin parkumist oudos huonees.

Nyt alkaa niin väsyttään et jatkan muutost kertomist huomenna.

Me kyl tullaan viihtymään täällä. Ollaan oikein kujerrettu toisillemme ku on niin kivaa, siistii tosiaan.

Toivotamme kaikille hyvää lokakuun alkuu ;-)