Sain aamun avauksessa kunnon hurlumhein. Se pyöritti mua vartin miten tahtoi. Ja tahtoihan se. Tarttui turkkiin. Tökki kinttui. Heilutti korvii. Jäykisti hännän. Nakkeli kirjahyllyihin. Pudotti alas. Pisti riipimään verhoi, mattoi, sohvii. Nahka irtos lihasta. Ainakin tuntui siltä. Multa puuttui keinot panna stoppi hulludelle. Viimein liukkarin takaa ilmesty äiskä. Se tokas: "Olipa hiljainen yö, mutta herätystä sanoisin tehokkaaksi. Mikä mättää?" Mä siihen: "En tiijä." Äiskä tuli ja silitti. Rapsutti. Levitin evät. Äiskä rentoutti kiristyneet mahanahat. Mut. Kokonaan. Aivan kokonaan. Tehtiin kimpas aamutoimet. Herkuteltiin. Selattiin Hesari. Äiskän serkku soitti. Asiaa riitti. Puhelun jälkeen äiskä viestitti Jannelle ettei jaksa lähtee kauppaan. Ei siis lisää sardiinii.

Täällä aurinko paistaa ja ollaan sovus.

Värikästä syksyä kamut!