huutelin taas liukuoven takana. Äiskä kuului kääntävän kylkee, vaikka oli maannut jo 10h. Ylikin. Mä sain koristella matot ypöyksin. Äiskä tuli kun tuli, mut ei ollut huomaavinaan mattojen tahroja. Sitä tympi. Kuulemma. Se päätti olla antamatta mulle maksaa liivattees. Mä ylenkatsoin nautasotkun kupissani. Kiertelin kaksioo ja viuhdoin hännälläni. Tuo lastas pöydälle aamiaisensa: kaffeen, leipäpalan, porkkanan, luumun ja mansikoit. Nälkä pakotti mut syömään nautaa. Se pysyi mahassa. Hesarin jälkeen äiskä siivos mun sotkut. Ei käyttänyt uutta ylihintasita imurii, vaan vettä ja harjaa. Se kiukuttelee itselleen kun osti osamaksulla imurin. Rahat kun ois tarvinnut hammaslääkäriin ja lääkkeisiin. Musta on kiva elää punkittomas kaksios ja aattelinkin alkaa lykkimään vehjettä. Täällä karva pöllyää. "Sun vika," syytteli äiskä. Ja jatkoi: "Mun karvat eivät pölise." Äiskälle on kyllä kasvanut tukkaa sen sairaalareissun harvennuksen jälkeen. Jopa niin et kampaajal pitäis käydä. Sakset on kuulemma tylsät ja omat kännyt vapisevat hiuksia leikatessa. Voi mun parturi parkaa. Teroittais saksensa.

Talviaika tummensi päivän äkkiä. Partsilyhdyssä tuikkii punainen kynttilä. Ulos ei tee mieli. Nukkuminen maistuu molemmille. Entä teille kamut?