"No, kyllä te saatta nuo letit leikkuuttaa", sanoi äiti. Me olimme kinunneet Kalajoelle kampaamoon pääsyä monta viikkoa ja viimein äiti kysyi isältä mitä mieltä se olisi lyhyttukkaisista tytöistä. Raijalla ja Sanna-Maijalla tukat olivat jo lyhyet. Isällekin sopi. Kesäisin Kalajoelle liikennöitiin harvoin. Me olimme valmiit käymään siellä pyörillä, vaikka matkaa kertyi edestakaisin yli 40 kilometriä.

Heikko tuuli puhalteli vastaan. Se viilensi mukavasti hikistä ihoa. Autot pölläyttivät hiekkaa ja soraa silmille. Hampaissa rahisi. Nenä tukketui ja silmät vuotivat. Mutta emme me pikku harmeista välittäneet. Poljimme kiivaasti mennessä. Halusimme leteistä nopeasti eroon. Tanskan kampaamon väki oli ennestään tuttua.

"Miten te noin pitkistä hiuksista raaskitte luopua", kysyi kampaaja.

"Heleposti"; vastattiin me nauraen.