paistoi ja säteili. Äiskä lähti Kamppiin ruokaostoksille. Mä jäin kotiin makoilemaan. Mua pelotti. Entä jos äiskä tuo possuinfulenssan tullessaan. Julkiset liikennevälineet pullistelee ihmisii ja aina siellä joku aivastelee ja yskii. Äiskäl on infektioastma ymm.... riskejä.... mä en kestä jos se sairastuu ja joutuu taas hengityskoneeseen. Mä en pärjää jos se kuolee. Minne mä sitten meen. Tiikerin perhekin muuttaa aurinkoon etelään ja ilman Tiikerii vois olla yksinäist, vaik olisivatki Suomes. Entä Banzo? Mä en viel tiedä jääkö se Malmil vai muuttaako Jannen kaa Malminkartanoon. Mä synkistelin. Vatvoin. Vatvoin lisää. Synkistelin lisää. Annoin pelon puistella. Ravistella. Röykkyyttää. Aurinkokaan ei tuonut lohtua. Eivät unet. Ei mikään.

Heräsin kun avain kierty lukos. Äiskä sanoi: "Viereeni istui pärskivä mies." Mä suojauduin huivinmutkaan ku mies ei älynnyt pistää hihaa suun eteen vaik kanssamatkustajat mulkoili vihaisesti." Mä siihen: "Tuliko sulle se possu siitä." Äiskä: "Perästä kuuluu. Onneksi ens viikolla alkaa rokotukset." Mä: "Oon pelännyt kauheesti et kuolet." Äiskä: "Ymmärrän sua." Mä: "Ei se auta yhtään." Äiskä: "Asioilla on taipumus järjestyy." Mä: "Ai onko?" Äiskä: "Joo, on." Mä sain lohta ja turskaa kastikkees. Niin ne asiat järjesty tänään.