naukasi Banzo ku viikko sitten tulin korissa tänne vuoren päälle. Janne näytti mulle ekaksi vessan ja ruokapaikan. Ne jäi mieleen, vaik säntäsin häntä ojossa sohvan taakse ku näin Banzon. Me muistettiin kyllä toisemme vuosien takaa, mut oltiin ku ei ois tunnettu. Silloin Jannella ja Jennillä ei asunut viel pikku- ihminen. Elämä siel oli tasaisempaa. Pikku- ihmisestä me ollaan niin syötävän sööttejä, et se haluis joka hetki silitellä ja suukotella. Se rakastaa meidän karvasta habitusta. Varsinki häntää.

Mä kyyhötin pari päivää sohvien takana, sänkyjen alla ja komerois. Mut nälkä ajo liikkeelle. Rohkeus kasvo kasvamistaan ja nyt voin jo lekotella vaik sängyn päällä. Täällä on tosi paljo hyvii lepopaikkoi. Äiskän tilaama Hesari Jannelle takaa et paperit vaihtuu tiuhaan. Me ei Banzon kans tykätä toistemme pissin hajuist ja vaaditaan äänekkääst porukkaa repiin papruu. Jenni huolehtii musta hyvin ku Janne on illat töis. Ja sit ku Nanna menee nukkuun ollaan Bantzon kans istuttu tälleen aika lähekkäin nekut eri suuntiin.

Mungoista piti luopuu. Tosin aloinki jo kyllästyyn papuihin, joten nou hätä!

Tää Jannen ja Jennin läpyskä toimii kiitettävästi. Napsuttelen taas!