Kovat alustat sopivat kintuilleni ja erityisesti mahanahalle. Aurinko porottaa tähän vuodenaikaan suoraan pöydälle. Äiskä nykii verhoja ikkunan eteen ja valittaa: "Ihan kuin ois heinäkuun helteet, varo ettet läkähdy karvoines. Mä siihen: "Parantelen rupista koipeeni, ettet tuu rasvaan sitä." Äiskä: "Ei oo pelkoo. Sehän näyttää taas hyvältä."

Nukuin viel sikeesti lakkihyllyllä ku äiskän kännykkä kuulutti: "On aika herätä. Kello on yhdeksän." Äiskä porhalsi tukka silmil pesulle. Ärsytti sen poukkoilu ja jäin korkeuksiin. Yön roikuin ikkunas ja söin ainaki "sata kertaa." Aattelin et antaa palaa ku äiskä illalla taputteli mun mahaa ja lepersi: "Mahas on kasvanut Viiputti, sun pitää vähentää syömistä." Ja mä: "Samat sanat sulle." Äiskä: "Pari kiloo on tullut lisää ku pelkään alhaisii sokereita." No sen huomas tänään. Äiskäl ois ollut diabeteshoitajalle aika. Siinä kiirees se pisti Levemirin sijast NovoRapii mahaansa. Se huomas mokansa samantien ja soitti paniikis terveyskeskukseen. Sai neuvoja ja uuden ajan torstaiks. Iltapäiväl äiskä rohkaisi mielensä ja lähti lapsuksest huolimat kauppaan. Sille tuli putiikis aika heikko olo, mut se meni ohi vartin istuskelul ja glugoosil. Sain herkkui. Lohta ja semmost. Äiskä grillas kalaa uunis. Syliin ei vieläkään ole ollut asiaa. Katkeruus nykii niskanahkoi.

Mä jumppaan, joogaan, venyttelen ja pöllyytän täs pöydäl, aivan äiskän nokan edessä. Pahempii reaktioit ei näytä tulevan. Taidan siirtyy eteiseen katonrajaan koisiin et jaksan yöl valvoo. Tänäyönä ois Töölönlahdel kuutamouinnit. Oispa kiva pulahtaa mereen kuun kumottaes. Mut pilvee pukkaa ja tuulee. Enkä saa tota pahuksen ovee auki. Postiluukkua mietin, mut pitäis laihduttaa. :-)