Heippa Viivi, tavataan taas illemmalla, huikkasi äiskä ovenraosta. Hetken aattelin et nyt se hylkäs mut. Pistin kokoon seviytymistarinani loppuelämäksi. Yhtä alamäkeä, kävi mielessäni.

Ja sitten.

Ovi kävi. Juoksin kaksion halki ja tunsin nekussani vieraan hajun. Lisäksi tuoreen ruohon huumaavan tuoksun. Ahmin vihreen. Silmäilin syödessäni äiskän hyörintää. Se rullas mun raapimamaton ja nakkas partsille. Pesi osan lattiaa. Otti haisevan käärön ja levitti sen raapimamaton paikalle. Asetteli leluni haisulin päälle. Mä nuuhkin uutuutta. Nuuhkin. Nuuhkin. Nuuhkin lisää. Äiskä väitti et siinä lepää mun ikioma räsymatto. Mikä helkutin räsymatto? No, kirppikseltä ostettu lahja sulle, sanoi äiskä. Olisin halunnut uuden, valitin. Tuo haisee! Tuuletetaan lemut pois. Äiskä vei maton partsille.

Kului pari tuntii.

Mä poikotoin muka, muka räsyraapimahajumattoo. Äiskän ollessa suihkussa, iskin kuteisiin kynteni. Raavin kynnet kuumiksi. Testasin jouhevuuden. Pehmeyden. Kalastajalangan kestävyyden.

Vielä tänään jätän kehut kertomatta. Äiskä uskokoon et ostos ei miellytä. Mut äiskän nukkues menen maate räsyraapimon päälle ja jos aamulla herään virkeänä kerron todelliset ajatukseni mun äiskä kullalle. Kamut vain te tiedätte et hyvän kaupan äiskä teki.