mut äiskä yllätti mut itse teosta. Ei siinä auttanut kuin olla haistelevinaan äiskän parveketoppista, mut se luki mun aatokset ja vingahti: "Sisälle siitä kuin olisit jo."

Mä siihen: "Nuuhkin vain sun pomppaas." Äiskä: "Älä narraa, näin mitä olit tekemässä." Mä: "No, kun luonto määräs et pomppaa vaan:" Äiskä: "Tuo pätee vain saalistamiseen." Mä; "Naapurin parvekkeel suhisi." Äiskä;  "Meillä humahti mikro käyntiin, sokerit laski, siks lämmitin syötävää vähän aikaisemmin. Haistele nyt siinä niin otan susta kuvan." Vähä pakko miellyttää et saa lekotella täällä kesäpaikas. Äiskä sai kuvansa. Se tais unohtaa uhkailunsa. Naputtelen parvekkeel. Äiskälle tuli puhelu. Janne kysy voiko Nanna tulla meille yöksi. Ensin äiskä lupas, mut sit se panikoi ja soitti ettei uskalla ottaa Nannaa ku ei tiedä yhtään miten insuliinit vaikuttaa. Sille voi tulla joku hypoglykemia, jos sokrut laskee liikaa. Äiskää melkein itketti. Se ois halunnut niin hoitaa Nannaa. Janne oli sanonut et toisen kerran sitten kun olet sinut tuon diabeteksen kanssa.