sanoi äiskä, kun aamulla kastelin kauppakassin. Se riuhtaisi kassin altani. Huitaisi. Pyyhälsi kylppäriin kuin hyeena saaliilleen. Mä katsoin viisaammaksi luikkia verhon taakse patterille. Kuuntelin veden lorinaa. Noitumista. Pussukan oikomista. Äiskä taisi huuhtoo samalla koko kylppärin. Epäili kai et siellä on läikkiä muuallakin. Pakko tunnustaa: niitä oli. Minkäs teet. Mitä itse tekisitte. Kaksios on kaksi mahainvalidiä. Äiskäl huomenna aika lääkärille. Miten mahtaa emo herätä, kun terveyskeskuksessa pitäisi olla klo 8.20. Kaikenlaiset lähtemiset vaativat pitkän suunnittelun. Oot ja teet niin tai näin: aina voi mennä pahasti pieleen. Siksi äiskä on lopettanut kaikki harrastukset, jotka vaativat oloa ja eloa kaksion ulkopuolella. Äiskä ei vain jaksa, ei voi, ei pysty, sellaiseen, ei oikein mihinkään.
Ja mä sitten: jos nyt kerran pari vuodessa litisee ja lotisee, yks ei ymmärrä. Ei halua ymmärtää. Ei osaa eläytyä. Äiskä taitaa olla psykoinvalidikin, arvelen mä.
Tänään en tahdo olla sen kamu. Mokoman "paskapaatin."