Tämän sunnuntain ehdoton kohokohta koitti ku huomasin parvekkeelle eksyneen mehiläisen. Sain houkuteltua sen sisätiloihin ja aloitin vaanimisen. Se raukka poukkoili seinästä seinään ja mä perässä. Viimein se lensi turvaan verhojen taakse. Se oli virhe. Mun pyydystyshommat sinetöitiin sillä. Kerta räväytys ja kynsi lävisti saaliin. Laskeuduin patterilta lattialle. Otin herkutteluasennon. Nakkasin paistin suuhun. Sen enempää maistelematta nielaisin sen siipineen päivineen. Äiskä sanoi.: "Kohta kurkkusi turpoo kun elävänä söit. Etkö tiennyt et mehiläiset pistää". No, en mä sitä muistanu vaik viime kesänä tuli tuikkaus tassuun. Tassu paisui palloks. Onneks äiskän lääkevarastosta löyty antihistamiinii.

Eikä mun kurkku turvonnu tänään. Ei käpälä, eikä nekku.

Olipa saalis, vau!