Tää on mun WTC. Uskokaa tai älkää, sen sortuminen on ollut lähellä, mut se kestää mut ja vanhat kirjat. Mä en oo lukenu noista yhtään. Äiskä kuulemma useimmat. Vaikea uskoa, en oo nähny aikoihin äiskän nekun alla yhtään kirjaa. Lehtee se kyllä lukee, tekee ristikoitaki ja valittaa ku näkö on menny huonoks. Sillä on korkeet sokerit. Kerran illalla lukema oli 21. Äiskä tilas lääkärilt ajan. Kiireiselt lääkärilt sai ajan kuukauden päähän. Kohta kuukausi on menny. Toivottavasti äiskälle löytyy lääkkeet. Laihtuminen ei auttanu, eikä ruokavalio, koska sen haima lakkas toimimast. Ainaki osittain. Mä en kestäis jos saisin samanlaisen taudin ko äiskä. Kestämättömän kaameet kivut kuulemma, joihin ei auttanu ku oxicontin, jos sekään. Äiskä kitu sairaalas. Kitu ja laihtu. Oli sillä kyllä mistä laihtua. Semmoset sairaaloiset lukemat näin vaa' assa ku kurkkasin kerran. Äiskä ei sitä huomannu. Sitä hävetti sen lukemat. Mä vähän ymmärrän, mullaki mahanahat roikkuu. Ne alko roikkuun ku mut leikattiin. Mä en voi saada ikinä pentuja. Toisaalta Tiikeri ja Banzokin on leikattu. Se vähän lohduttaa mua.

Kamalan hiljaista. Oikeestaan ihanan hiljaista. Oon seurannu lintujen touhuja. Äiskä heräsi sen ison mehiläisen pörräilyyn. Se nukkuu ikkuna auki ja kuulee ku linnut visertää. Keväällä oikein konsertoi.

Äiskä lämmitti maksalaatikkoo. Mä sain nautaa kastikkees. Jälkiruuaksi sain vanhaa raeruohoo. Äiskä satsuman.

Palataan asiaan.