kun kattelin kaikes rauhas pääskysiä, ohikiitäviä pilviä, auringon pilkahduksia hattaroiden lomasta  ja äkkiä mun nekkuuni törmäs siivet levällään värikäs ötökkä. Mä aloin jahtaamaan sitä, kiusasin. Nakkasin tassulla huulille muka syödäkseni mut sylkäsin pois. Käänsin sen kintut ylöspäin lattialla. Annoin tulla sisälle et äiskäkin näkee. Pidin koppina kynsieni välis. Se ei haissut miltään ja tuntu kovalta naksulta kielellä. Äiskä ihmetteli; "Onpa hienot värit hyönteisellä. Pitää ottaa oikein kuva tosta." Mä äiskälle; "Et häirii mun saalistusta." Äiskä: "No, ei sit." Lopulta mä unohdin otuksen. Äiskä taas laitto päivällist. Lastas annoksen leipineen viereensä ja pisti ateriainsuliinin. Sit sillä välähti ettei sitä annostella alkuun ku aamiaisel. Se ei voinu pakittaa. Onneksi se muistaa jo hiilihydraatit ja tankkauksen tarpeellisuuden. Olipa sit 2h ateriasta hyvä sokru, vain 4,5, kun se muinoin huiteli jatkuvasti 17-21.

Mä oon herkutellut niilä extra Lazeil. Ja kiittelen vieläki kovasti synttärilahjast.

Taidan pistää maate.

Hyvää lauantai- illan jatkoo kaikil.

Päivän paisti.