yöllä jopa myrskysi. Mä pelästyin rytinää, joka lähti parvekkeen plekseistä. Huusin: Äiskä, äiskä murtovarkaat yrittää sisälle. Huusin about kymmenen kertaa. Lasista ei tullut ketään läpi ja asettelin pääni taas tyynyyn. Äiskä kuorsasi kolossaan. Heräsin kymmenelt ja mua hiuko. Järjestin äiskälle ovenrummutusta. Pam...pammm...paaamm. Mourusin kaameimman mukaan: Ämmäää, tuu ruokkiin kattis tai revin sohvat riekaleiks. (äiskän leikkaamat kynnet ovat jälleen juhlakunnossa) Sain meuhkata moneen otteeseen. Oottaa ja oottaa. Oottaa lisää ja lisää. Kello näytti 11.30. Makkarin verhoja siirreltiin. Liuku-ovikin kirahti. Äiskä hymyili naama kurtussa: Oot sit yrittänyt herätellä? Pelkäsin rosvoja yöllä ku partsil paukku, naukasin ja jatkoin; aamul maha kurni. Tais olla verensokerit nollas. Kulta pieni, mennään laittaan aamupalaa, voi pientä kissukkaa, voi, voi, uikutti äiskä. (muka empaattinen olevinaan)

Aamiaisen jälkeen, jouduin jättämään sylin. Tässä oon maannut tuntitolkulla, niin yksin, niin kamalan yksin. Sade loppui, mut tuuli meuhkaa viel partsil. Tsau kamut.