yön parvekkeelle pääsystä. Herättelin äiskää muutaman tunnin välein, naukasemalla: "Tuu jo sieltä bunkkeristas. Ottaa päähän ku makaat vain yöt ja päivät."

Muistin pari yötä sitten istuskelumme kaffilla kuun kumottaessa. Kuulin ku äiskä vaihto aamuyöst levyi soittimeen. Mä jäin ulkopuolel kaikest mielenkiintosest.

Aamul pääsin ulos. Satoi ja tuuli. Tuulonen vinku: "Mikset hyppää kaiteel." Mä siihen: "En haluu taas arestiin." Tuulonen: "Oot pelkuri raukka." Mä: "Älä vingu mun korvis." Tuulonen: "Entä jos yllyn myrskyks." Mä kiisin kanteleen äiskäl: "Tuulonen uhkailee mua." Äiskä: "Ai miten?" Mä. "Se aikoo paiskoo mut kaiteelle." Äiskä. "Pidä puolias."Mä menin takas ulos ja pistin kintut tikuiks. Uhosin tuulosel ja se mulle.

Äkkiä löysin itteni kaiteelt. En tiiä miten jouduin sinne. Äiskä ei uskonut mua. Se nappas mut sisäl ja pisti uksen hakaan. Tässä nau ùn enkä muuta voi.