oli hyvä istuu. Siinä ei raapimisetkaan näkyneet ja säilytin kynteni vaik sudin silloin tällöin sen käsinojia. Toisin kävi tänään. Mentiin äiskän kanssa aamutuimaan kimpas vessaan. Hetken päästä naukaisin:"Päästä mut jo pois täältä, en jaksa oottaa sun puleerauksen päättymist." Äiskä avas oven. Mulla naksahti, ku ohitin soffaa. Pistin kynteni laulamaan. Äiskä kuuli sen ja ryntäs saksineen perään. Se kantoi mut kylppäriin. Kietoi pyyhkeeseen. Ja naks, naks x10. Haistelin kynsien kärkiä lattialla. Äiskä vaikeni kuin muuri. Hiljaisuus ahdisti mua. Ahdisti kovaa, jätte lujaa, vaffasti, kertakaikkiaan. Välit meni poikki moneksi tunniksi. Sardiinitkin tuli tarjolle vast ensimmäisten päikkäreiden jälkeen. Pahus et harmittaa tuo sisäinen naks, naks...