Äiskällä oli yöllä kovat mahakivut ja sitä oksetti. Mä aattelin et pitää tilata ambulanssi ja äiskäkin mietti sitä. Se kokeili kuitenki Primperan suppoja ja Panacon kipulääkettä ja vähitellen oireet helpottivat. Mä sain naukuu sitä iltapäivään ylös sängystä ja kun se viimein nous ylös, sillä oli taas pahoinvointii. Se ei uskaltanu lähtee kauppaan, joten turha täs on mungoja odottaa. Ei sillä itselläänkään ole paljo syömistä, mut ei se kuulemma tarviikkaan. Mulla kävi mieles, et voisin heittää repun selkään ja käydä Lidilis, mut äiskä esteli. Niinpä me sit istutaan ja ootetaan mitä tuleman pitää. Tietty toivotaan, ettei tuu sairaalareissua. Äiskä pelkää sitä kamalasti, enkä mäkään taas haluais hoitoon. Nukkuminen on nyt parasta lääkettä ja sen me molemmat osaamme.