Mä avasin ääntäni muutaman tunnin välein. Heräsin jokaiseen rasahdukseen ja aattelin et äiskän oikeastaan kuuluu pitää mulle seuraa kun kerran palvelijakseni on ryhtynyt. Kerran tuo tuli. Kiisi kintut ristis vessaan ja sähisi sieltä palattuaan: "Katoki että mouruaminen loppuu tältä yöltä, tai.." "Mitä tai," naukasin. "Sitä vain että teippaan nokkas tukkoon:" "Vai silleen." henkäsin ja jatkoin: "Et kajoa niskoihini, vai?" Äiskä veti liukkarin kiinni. Peitot kahisi. Kuorsaus kiiri olkkariin. Kuuntelin tunnin. Sain tarpeekseni ja päästin ilmoille nousevan varoitushuudon. Kuorsaus jatkui puoleenpäivään. Äiskä heräsi puhelimen Liztiin. Mulle ei silityksiä herunut. Hyvä että muonaa kuppiin.

Nyt me odottelemme Jannea ja Nannaa kylään. Mä varaudun hyllys makoiluun. Äiskä keitteli risottoo. Se tarjos sitä mullekin, mutta en tykännyt pöperöstä.

Kamut lunta ootellessa. Viivi ja Äiskä.