Äiskä sytytteli parvekelyhtyy. Mä pyyhälsin pimeeseen. Kuulin rapinaa elementin takaa. Näin viirulliset irtokintut pleksinreunas. Ne heiluivat uhkaavast. Aattelin näyttää kuka oon. Sukelsin nurkkaan. Ponnistin. Pamahdin ku lautasel. Kynnet porautu puuhun. Tilaa riitti tanssahdella. Ja mä olin luullut et uus kaide on surmanloukku. Siinähän lepäs ku laakereil. Myrskykään tuskin auttais horjahtamaan ja putoamaan alas sulaan maahan. Mä kattelin kahta koipee. Tarrasin kiinni. Vastusta oottaes porasin kynnet syvemmälle. Mitään ei tapahtunut. Äiskä huomas mut ja motkotti: "Et sitten hypi tuon esteen yli." Mä tajusin et pitelin kiinni pelättimest. Päätin hypätä naapuriin. Äiskä toimi ku salama. Otti kiinni ja nakkas sisälle. Me ei nähdä lyhtyy tuikkimas. Voidaan vaan toivoa et ohikulkijat kohottaa katseensa ja näkee parvekkeen punaisen hehkun.

Valoa kaamokseen kamut. Mulla oli äsken pisteitä yli 300. Hyvä mä.