tulivat iltapäivällä. Mä taistelin kovasti pelkojani vastaan, mut huomasin pian et taistelust ei ole mitään hyötyä, pelko kasvoi, kasvoi, kasvoi.. Löysin itseni kirjahyllystä. Jökötin siel ne tunnit ku Nanna leikki äiskän kanssa. Nanna haluaa aina kuunnella, äiskän Jannelle ostamaa lastenlevyä. Levyn ensimmäisessä kappalees Mikki Hiiri kohtaa Vuorenpeikon. Nanna pelkää laulun äänitehosteita ja erityisesti Peikon hekotusta. Silti sitä kiehtoo kappale todella kovasti. Se pitää äiskää kädestä, menee syliin ja haluu et äiskä kertoo samalla mistä levyssä lauletaan. Näin aina. Mä hoksasin eilen, et munkin täytyy mennä päin pelkoo; katella sitä silmästä silmään, tutustua siihen. Tulin monta kertaa hyllyn reunalle. Niinku lähemmäks Pikku- ihmistä. Kerran jopa kutsuin sitä luokseni. Jonain päivänä me viel ollaan kavereit. Sit leikitään "Faaraon kissaa" ja kaikkia muita äiskän opettamii leikkejä.

Säilytettäiskö kamut leikkivä ihmisemme aina hautaan saakka.

"Faaraon kissa nukkuu näin

Faaraon kissa sen varmasti näit

Faaraon kissa nukkuu näin

häntä pystyssä!"