eivät ole ikuisia. Olen tuiki tyytyväinen tähän entiseen habitukseeni. Äiskänikin tuumasi herättyään: kiva, kiva oot entiselläs. Äkkiä se muisti nuoruudestaan et kiva on hebreaksi kakka. Äiskän ensimmäisiä oppimia sanoja työpaikallaan kibbutsin lastentalolla. Et ookkaan ihan dementoitunut, naukasin. Viivi, Viivi, ikään kuuluu että nuoruus ja lapsuus kirkastuvat, selitti äiskä. Mulla mikään oo kirkastunut, valitin. Kyllä se siitä, lohdutti äiskä ja aloitti aamupalan valmistelun. Mä sain kania geelis. Äiskä kahvinsa kanssa ruista, jogurttia ja aprikooseja. Lehti luettiin kimpas. Kirjaansa äiskä kuunteli luureil. Tykkään siitä. Mä haluan valita itse mitä kuuntelen. Taidan laittaa Celiaan oman varauslistan. No, harkitsen ainakin.

Äiskä poti eilen kipeetä haimaansa. Se oli ihan vauhkona, eikä pystynyt keskittymään mihinkään. Tänään haimanruppana näyttää paremmanpuolensa ja elämä hymyilee.

Me odottelimme päivän ukkosia, mutta niitäkään ei ole kuulunut. Nyt vähän "harsoilee", ja tuntuu hitusen viileämmältä.

Näillä eväillä mennään. Kaikkea hyvää kaikille kamuille.