paljastan kinttujeni tilan, Koloja on. On. On. Ja minkäs teet, kun kutiavat ja kuivuvat. Äiskän rasvaukset eivät juurikaan auta, enempää kuin kissojen histamiinit. Mä rakastan runnella raajojani. Rouskuttaa ja imeskellä. Omanihan ovat. On äiskälläkin heikkoutensa, "Et napsuta mun kaikista omituisuuksista," sanoo tuo ku kysyn saanko kirjoittaa sun vaipoista. No, herranjestas kuin tässä nyt näin kävi. Varmaan se pukee mulle ensi yöksi vaipan!

Lunta ei sitten satanutkaan. Äiskä ennakoi. Tyhjensi parveketta. Kantoi tuolit turvaan, matot, tyynyt. Aamulla aurinko kilotti. Tuulikin näytti tyyntyneen. Puista putoilleet lehdet lepäsivät märkinä hietikolla.

Äiskä lämmittää purkkihernekeittoo, kuorii porkkanoita ja kumoo mullekin turskaa ja taimenta kippoon. Yhtä syömistä tää elo. Pian alkavat uutiset. Mitä lie maailmalla tapahtunut?

Viikonloppu tuli niin kuin aina.