liukkarin takana. Konsertoin tunnin jos toisenkin: Paljon onnea vaan. Paljon onnea vaan. Paljon onnea äiskä. Paljon onnea vaan. Tarpeekseen saatuaan äiskä ilmestui silmät ymmyrkäisinä olkkariin.Mitä sä oikein mesoot, se kysyi. Mulla mitkään synttärit oo! Mä siihen: eilen sanoit et on. Ei, sanoin et onnitteleppa Nikkee, se täyttää 3v. Ja mä: (nolona) Ihmettelinkin ku oot nuorentunu. Äiskä: Viivi, Viivi, vien sut pään magneettikuvaan tilasi varmistamiseksi. Mulla mitään päässä oo, voihkasin.(en halunnut putkeen kuvattavaks, en,en, en)

Ja sitten: tuumin et lopetan tykkänään aamuherättelyt. Nukkukoon äiskä vaik hamaan hautaan saakka, Mä pärjään. Osaan kokata aamiaisen. Vaihtaa paprut... Viihdyn omillani. Pärjään kyllä. Oon iso kissa. Yhtä paksu kuin pitkäkin. Yesh, muutan rutiinit. Hyvästelen kangistuneet asenteeni. Laulan uusia säveliä. Lakkaan hautomasta menneitä. Annan tunteiden ja ajatusten tulla ja mennä. Haistelen uutta. Koputtelen vanhaa. Uudet karvat kasvakoot rauhassa. Täyteen mittaan.

Uskallan olla Viivimpi kuin koskaan.

Äiskä kipaisee kauppaan ja kirjastoon. Mä otan sillä aikaa nokoset.