ja Janne myös.

Mä herätin äiskän jo seitsemältä naukaisemalla karmeimmalla äänelläni: paprut haisee, tuu vaihtamaan puhdasta ja äkkiä. Ei se tehonnut. Ei myöskään liukkarin rummutus. Eikä raapimamaton repiminen. Pistin härdellin pystyyn. Paiskoin leluhiiriä seinästä toiseen. Pompotin palloi. Hypin hyllyyn ja alas. Hyllyyn ja alas. Kumina herätti naapurin, mut ei äiskää. Kaikki ajallaan, aattelin ja menin avoimen ikkunan alle lepäämään. Kymmeneltä heräsin raivoisaan yskimiseen. Astmapiiput suhahtelivat. Liukkari kolisi. Äiskä kumartui rapsuttamaan. Toivotteli huomenet. Kysäisi: miten oon nukkunut. Meni ja napsautti illalla ladatun keittimen päälle. Hoiti pesut. Kumosi kuppiini maksaa ja kania liivattees. Me luettiin rauhas uutiset. Hallitustunnustelijat palasivat vanhaan liittoon. Maailma kuhisee. Nälkä vaivaa ihmisiä. Meiltä ei liivate lopu. Katto näyttää pysyvän pään päällä. Sananvapaus soi.

Hesarin jälkeen seurattiin ku Hailuodon sääkset ruokkivat kolmea pikkuriikkistä poikastaan. Emo katseli jälkikasvuaan pää kallellaan. Ylpeänä. Niin ylpeänä. Iskä seurasi emon puuhia. Lehahti lentoon. Muonaa kuluu. Meri antaa. Isoja lihaisia kaloja. Poikasten syödä.