Näin silloin ku kynteni olivat viel luomut. Kirjahyllyjen puuaines oli parasta papruu. Oon merkannut elämäni kulun jälkipolville siltä varalta et läppärin tiedot eivät ole tulevaisuudessa luettavissa. Nää hyllyt ovat palvelleet jo 32 vuotta, eivätkä osoita mitään vanhenemisen merkkejä. Äiskä kyl mietti niiden maalaamist, mut luopui ku esitin mouruavan vastalauseen: "Vain mun kuolleen ruumiini yli peität nuo kirjoitukset." Äiskä ymmärtää. Se on ittekin tehnyt ison pinon kansioita elämästään ja täyttänyt  kirjoituksillaan vihkoo ja kirjaa. Se haluu et Jannella ja Nannalla on mahdollisuus halutessaan tutustua juuriinsa ja historiaansa.

Nyt me ootellaan Jannee ja Nannaa kylään. Ruoka on jo valmiina. Mä syön vaihteeks nautaa kastikkees. Toivottavasti tää kirjoitus ei karkaa taivaan tuuliin.

Hyvää perjantai- päivää kaikki kamut!