ei äiskän ja mun unia häirinnyt. Lyhentänyt. Vaikuttanut unikuvien runsauteen. Ei yhtään mihinkään. Maate asettuessaan äiskä odotti tuokion lääkkeitten vaikutusta. Käänsi pari kertaa kylkeä. Etsi viileää paikkaa halaustyynystään. Asetteli uudehkon tukityynynsä passeliin korkeuteen päänsä alle. Otti vielä Ventoline suihkeet.

Ja pian.

Nukkui kuin tukki aamuun. Kuin tukki kai siksi et on sahurin tytär. Äiskä näkee vieläkin unia sahalla hyörimisestään. Joskus se vilistää rattaitten ja remmien väleissä puikkien pakoon vainoojiaan. Tai. Löytää laitokselta uusia huoneita. Menneitten polvien kuvia ja tavaroita.

Näin äiskä kertoi.

Mä taiteilen nyt uuden luukun kalenteriini. Heippa kamut!