Mä oon täs seurannu ku äiskä lukee oppaitaan Levemir- insuliinist ja sen käytöstä. Se huokasi helpotuksest ku tajus et nesteet on valmiiks kynien sisäl ja niitä käytetään melkein samalla tavalla ku verensokerikynää.

Mulla nous karvat pystyyn ku äiskä kaivo sen kynän esiin ja näytti miten sillä hoidetaan sitä "mellitusta". Uutisist olin kuullut insuliinisurmist. Aattelin et entä jos äiskä joku päivä kyllästyy mun mouruamiseen ja hermostuksissaan tuikkaa kynällään mua.

Pelko pyyhkäsi liki. Sit mä tulin järkiini. Eihän mun äiskä semmosta, ei tietenkään. Mä jäin tähän pöydänreunalle miettimään elämää suurempii kysymyksii. Sitä miks me ajaudutaan noin äärimmäisiin tekoihin. Uutisiski puhuttiin taas koulusurmist. Irakis räjähtelee melkein joka päivä autopommeja. Mulla ois ollu Eu:ssa paljon sanottavaa. Harmi et se homma jäi yhdest äänest kiinni. Vai oliko se kaksi. Enpä enää muista.

Oon maannu koko päivän laatikos. Ihan kintut kankottu.

Ohoh. Parvekkeen pienat natisee. Nyt tuli kiire.

Haukataan happea toverit!