Äiskä äityi hövelille päälle illalla. Mä menin solmuun ja naukasin; ootko tosissas, saanko nukkua vieressäs karvoineni päivineni. Joo, joo; kuului vastaus. Kymmenen tuntii selkä vasten selkää uinuttiin. Pari kertaa heräsin kun äiskä kävi tarpeillaan. Siinä ehti kostunut karva kuivahtaa ja saada unen päästä otteen. Kunnes peti narahti. Narahti kerran. Ja toisenkin. Kuorsauksen kajahdettua, vaivuin itsekin uudestaan uneen. Aamusella kipitimme sääret toisiaan hipoen kahvinkeittoon ja kania syömään. Äiskä luki lehdet. Mä kipaisin takaisin makkariin. Äiskän hienhajuisessa vuoteessa on niin ihana lekotella. Innostuin pesemään turkin jokaisen karvan. Takajaloista hiukan liiankin perusteellisesti. Tämän päivän omistamme äänikirjalle. Huomisen Jannelle ja Nannalle.

Ajattelemme kaikkia kamujamme. Tsau!