sanoi äiskä ku tuli ties monennenko kerran hissillä kolmanteen kerrokseen. Mä: "Haluun messiin." Äiskä. "Toiste sitten. Pitää lepuuttaa jalkoja. Tuuppa Viivi hieroon niitä." Mä: "En nyt ehdi. Pitää seisoo uudella kaiteella. Aatelkaa vaarallisin kaide onkin sisällä. Siitä tippuu suoraan keittiön pöydälle. Ja kun soffat tulee, niin kolmen istuttavalle.

Äiskä hiero kinttujaan ja jupisi: "Olipa hyvä, että pakkasin kunnolla. Nyt kaikki roina laatkoista elää hyvin säilöttynä varastossa. Eipä tarvitse siivota kun kaapit kumottaa tyhjyyttä pääni lailla." Mä siihen: "Nannalle jätit leluja, mutta et mulle." Äiskä: "Mustis, voi Viivi reppanaa." Mä: "En kaipaa tölväisyjäs." Äiskä: "Sorry."

Seuraavaks äiskä alko kokoamaan ostamaansa lamppua. Se vaati ruudinkeksijän aivoja ja niitähän äiskäl ei tehohoitojen jälkeen enää ole. Mä höyläännyin ja autoin. Me saatiin tuo tötterö pystyyn, mut vinoks jäi. Ohjeet olivat aivan liian vaikeaselkoiset lukiongelmista kärsivälle äiskälle. Mä taas hukkasin siinä tohinas piilarini, joten torsoks jäi lamppa, mut kuvas se on edukseen.

Samsungia tuijotetaan, Ruudus hehkuu; "Nou singnal." Tuijotetaan sitten sitä aateltiin, mut aika pian kyllästyttiin. Mä sain loikoo äiskän petis. Sen makkari on puolillaan jätesäkkeihin pakattui vuodevaatteit. Muuttomiehet kasas sinne pari hyllyy äiskän toivomuksest. Verhot pitää viel hankkii. Lamppu ja matto. Pyysin äiskää ottaan sekamelskast kuvia niin saan ne huomiseen blogiin. Kirjoituspöytäki jouduttiin roudaan makkariin et sohvil tulee olkkariin olopaikat. Hitsi et tuli nälkä. Mullaki on varmaan sokeritauti tai ainaki joku maksasaisaus ku jokapaikkaa kutiaa niin peevelisti. Meinasin laittaa (Prkl:sti) Äiskä alko nipottaan siitä.