Tuo kuva on eiliseltä. Tänään en ehtinyt herätyspuuhiin lainkaan. Äiskä nousi sängystään ku mä vetelin viel hirsiä. Äiskä katteli unia nuoruudenpäivistään. Se kävi kansanopistoa, elämänkouluaan. Sai sen vaivoin suoritettua ja ihmetteli miten pääsee tavaroineen takaisin kotiin. Kyytiä ei järjestynyt ja äiskä päätti illantullen kävellä matkan. Se arveli ehtivänsä aamuksi perille. Kassit painoivat, vaikka äiskä jätti suurimman osan omaisuudestaan koululle. Tuon kävelymatkan kestäessä äiskä sit heräsi. Ettei sen kummempi uni!

Aamutoimet kesti ja kesti. Mä sain pari raivarii ku huuteluistani huolimatta parvekkeen ovi pysyi kiinni. Aattelin tehä uusista verhoista matonkuteita, mut siitä seurasi semmonen Hesarin paiskelu ja sähinä et multa karvat nous pystyyn. Häpeä ravistelee viläki. Istun läppäri sylis auringossa ja kuuntelen pääskysten liverrystä samalla ku napsuttelen. Pääskysil riitää hommii. Meillä ne on vähissä.

Nyt tosin äiskä avas sanaisen arkkunsa: "Mitäs sanot Viivi, jos lähden Prismaan ostamaan tarjouskahvia?" Ja minä; "Tuo sit mungojakin, please"!