Äiskä riipi tauluja ja kuvia seinältä. Sillä oli Nikon valmiudessa ja ajatukset pois minusta. Mä olin jo illalla huomannut et turvaritilät makas partsin lattial. Päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja luikahdin naapurin parvekkeelle. Otin siellä aurinkoa. Kun huomasin avoimen ikkunan, pistäydyin nuuhkimas tyhjän kämpän. "Missä sä oot. Viivi ..Viivi... Et kai oo pompannut kaiteen yli:" Näin äiskän naaman kurkkivan reunan yläpuolella. Päätin pysyä piilossa. Sais äiskä ilonsa. Ja hyytävän tunteen et oon tippunut asfalttiin. Se kurkki koristeomenapuun lomitse  ja huusi: "Viivi." Näin hätääntyneet silmät. Kadutti piilotteluni. Sit kuulu naksulaatikon helinää. Seuraavaks aukes peltipurkki. Haistoin sardiinit. Tuoksu huumasi. Olin tulossa jo kun näin Nikonin. Äiskä osoitteli mua. Mä kierin likasel parvekkeel ja toivoin et pääsisin syömään. Äiskä hidasteli. Se kosti mulle. Kosti titenki. Maha mourus. Sitten mä. Äiskä väisti ja tokasi: "No, tuu sitte." Mä lensin kotiin. Maiskuttelin sardiinit ja kiittelin vuolaasti.

Syönnin jälkeen pistin kukan viereen maate. Olin niin niin onnellinen.