Iltapäivällä alko rapussa rytiseen. Mä luulin et terroristien hyökkäys lähti käyntiin ja piilouduin keittokomeroon roskiksen taakse. Siellä oon aina ku imuri puskee olkkaris tai pesukone tekee rynnäkön lingotessaan. Äiskä aukas jossainvaihees uksen ja kailotti käytävään: "Voitteko tuoda laatikot sisälle saakka, jos jätän oven auki?" Joku vastas: "Kyllä se vaan passaa. Montako laatikkoa tarvitsette?" Äiskä: "En osaa arvioida. Kirjoja on aika paljon." Ne tuli kattoon ja sano et 40 varmaan riittää. Mä hiippailin käytävään salakatselmukselle. Sain olla siel ku naukasin etten mene alas. Eteinen täytty loodist. Hihkasin äiskäl. "Oot ostanu mun tietämättä kiipeilypuita." Äiskä: "Niinpä." Mä testasin vempaimet ku ovi sulkeutu. Nuuskin ja merkkasin. Kävin lakkihyllyl. Tulin pois. Pistin pitkäkseni laatikon pohjal.

Äiskä käänsi pöydän. Pinos telineen ikkunan eteen. Nosti mut ylös. Naukasin: "Ihan ku en itte pääsis." Äiskä: "Otit nokkiis, vai?" Mä: "En:" Äiskä: "Otit." Väiteltiin tovi. Sit äiskä rupes repiin vanhoi tiliotteit sun muuta paperii. Se vei säkillisen roskaa ulos ja huomas et pihalle oli tuotu lava. Äiskä sanoi et soittaa Jannen avuks, niin päästään eroon pesukoneest ja parvekkeen "terassist."

Äsken korjattiin matalat sokrut jogurtilla ja vauvojen mustikkasoseella. Mä sain syödä sitä heekkuu lusikast. Tykkään siit kauhiast.

Että terveiset vaan kaikil lainalaatkoist.