Mä kuuntelen äiskää. Se tuhisee, puhisee, yskii ja aivastelee. Ei jaksa ees nukkuu. Ku aamu valkeni, tuo ilmesty kahvinkeittoon. Kello tais olla vasta yhdeksän. Mä kattelin viel unia, enkä viittinyt ees sardiinii kerjätä. Äiskä lorautti kaffeensa altaaseen, keitti vettä, liotti siitä vihreet teetä ja sai kuin saikin sen juotua. Tosin vasta kylmänä. Perunamuusinkin se söi lämmittämättä, samoin nakit. Kaikest kurjuudest huolimatta äiskän piti käydä kaupas ku hedelmät loppuivat ja tee. Mäkin sain siivellä pari sardiinipurkkii ja herkkumakkaraa.

Äiskä mittailee lämpöään. Nyt kilahti ja näyttöön rapsahti 37.7. Mun tarttee keittää potilaalle lisää juotavaa ja jatkaa sit sen kinttujen lämmittämist.