Oon syönyt täällä murheeseen ku äiskä päätti matkustaa julkisilla toiselle puolelle kaupunkii. Ei sillä mitään asiaa ollut mut liikkumattomuus alkaa kostautuun tai sitten toisinpäin. Vähän ku käppäilee kintut tekee lakon. Niin kävi nytkin. Sain kuitenki loheni ja äiskä perunoit, juureksii ja lohta höysteeks. Jälkkäriks karpaloit ja omppui. Tukanpesuun tervashampoot (onneks ei mulle) ja rullan karvojenpoistoteippii. Mun irtokarvat aiheuttaa taas ongelmii. Aina mun. Aina mä. Ei koskaan äiskä. Vaik oon aivastellut viikkokausii sen kesivän ihon pölyy. "Missä on histamiini," hihkasin valittaja äiskälle. "Mun antihistamiini. Sä lupasit hankkii sitä." "Mutta unohdin," totes äiskä. "Omat lääkkeet muistat aina," naukasin loukkaantuneena. "Nytkin jäi hakematta insuliinikynien neulat, torvi," määkäs rakas. Mä. "Ite oot torvi!" Äiskä: "Totta rakas." Mä. "Miks pilkkaat mua." Äiskä: "Oot tosinokka torvi." Katsoin viisaimmaksi pistää väitteyn katki. Riks, raks.

Hyvää illanjatkoo kaikille blogini lukijoille. Saa kommentoida!  ;-)  ;-)