kysyin ku aloitin valmistelemaan blogin sisältöä. Huh, huh, ei kuvaa, eikä tarpeeksi silityksiäkään. Oon ylen pettynyt ihmisiin!

Oikeastaan suon niille hetkensä. Varsinkin äiskälle kun sillä ei ole enää kotisairaanhoitokaan. Roikkuu melkein mun varassa äiskä parka. Se on seurustellut niin vähän ihmisten kanssa, että sanatkin ovat jo unohtuneet. Joka toinen lause kuuluu: "Tai en mä muista." Oon unohtanut. Tehohoito vei mun aivotoiminnasta puolet yms. En kestä äiskää. En. En. Mutta yritettävä on. Jospa muisti  vielä petraantuisi.

Käppäilimme metsän halki Aurinkobasaariin.

Siellä sitä tavaraa riitti. Kirjoja kuin konsanaan kirjastossa.